1. Kuka vähäjärkinen keksi, että lautaset on pinottava kaappeihin, huojuviksi torneiksi ja vielä niin, että pohjalla on matalat ja päällä syvät? Jos ne pinoaisi edes sikin sokin, olisi vielä pieni mahdollisuus saada sieltä joku ehjänä alas. Matalan ja suuren tarvitseminen tietää sirpaleita enkä tahdo huonoa onnea, en juuri nyt.
2. Enää ei rievo (eivätkä ne lautasetkaan oikeasti), koska: tämä. Niin kova biisi. En todellakaan pääse tästä yli, menee kylmiä väreitä tosta maailman sympaattisimmasta bassokuviosta ja ei hitto, en pysy nahoissain! on vaan jorattava.
2.1. Kampeuduin irti kakstasomusiikkivaiheesta kertaheitolla (en ole aikoihin sulattanut musiikkia, jossa on enemmän kuin kaksi elementtiä kerrallaan, nössö täti on sietänyt vain harppu'n'tyttö - tai kitara'n'mies -musiikkia, harmoniaa vailla haureutta.) Menneen talven lumia koko kriisi. Paremmalla ohi, maailma.
2.2. Miksei tietokoneissa ole c-kassulle aukkoa? Miksei youtubesta saa nauhotettua c-kasetille? Oi miksei? Ka kaipaisi tällä kelillä juuri tätä.
(3. Edith Piafkin kutoi ja oli silti aika kova muikki.)
2 kommenttia:
Mutta sitten taas sanotaan, että sirpaleet tuottavat onnea. Tosin naimisiinmeno saattaa viivästyä seitsemällä vuodella, mutta se saattoi johtua vain peilinsirpaleista.
C-kasetit ovat sympaattisia, toisin kuin elitistiset LP-levyt ja tuikitavalliset CD:t. Ainakin Joose Keskitalo julkaisee vielä niillä. Kuinka paljon onnea sitä saikaan mankasta, jossa oli kaksi kasettipesää. Nyt kun käytän tuskin enää mitään muuta kuin mp3:ia, tuntuu kuin olisin luovuttanut jossakin asiassa.
kuinka paljon iloa irtosi, kun kärkkyi radion ääressä odottamassa hyviä biisejä, ja kun tunnisti hyvän, painoi recin pohjaan ja kuunteli ja odotti, että saa painaa stoppia.
eikä takuulla miettinyt, paljonko siihen kuluu tehokasta aikaa.
se oli silloin kun elämä vielä perustui yksinkertaisiin iloihin, ajan kuluttamiseen.
Lähetä kommentti