2008 saldo?
Olen Suomi.
Minulla on korkea keskiarvo (josta en muka välitä paskanvertaa.)
Mielistelen filosofian opettajaa.
Käyn lenkillä eka, sit dokaan teidät suohon (not).
Arkeni on kuin kenen tahansa lukiolaisen: kahdeksasta kolmeen ja sitten tehdään Taidetta.
Sorrun usein ällöttävään runollisuuteen.
Tuijotan ruutua vartin, tunnin ja aamuun asti.
Etsiskelen sanoja, jotka voisivat luoda oivalluksille sankarillisen sisääntulon.
Jahkailen viimeisen omenan edessä niin pitkään, että kun päädyn syömään sen, on se jo tummunut ja pilalla koko hedelmä.
Olen verraton takinkääntäjä.
Minusta on tullut konservatiivinen, sanoi äiti.
Tervemenoa, tulevaisuus! Juon pierunhaaleaa maitokahvia teemamukista.
Pelkään kuolemaa, keuhkosyöpää.
En omista telkkaria.
maalaan suuria kuvia, seinän kokoisia, ajattelematta kertaakaan kahdesti mitä yritän kuvata.
Huudan ja huidon, syljen, raavin ja potkin.
Ohjaan nelituntisia esityksiä, joissa ei puhuta sanaakaan.
Tatuoin ihooni irstaita kuvia ja sanoja, hukun niihin kuviin.
Makaan lattialla pölyssä aamuviideltä, karistan tuhkan kukkaruukkuun, A:n palmujen multaan.
Palmut kasvavat täyttämään tämän huoneen (jonka lattialla ei ole mattoa)
Nousen seuraavalla viikolla, ehkä, hakemaan kahvia Pispalan salesta.
Ystäväni kehottaa karsimaan partikkeleita; "ikään kuin", "siispä", "ehkä", "toisaalta".
Harmaan sävyjen laaja skaala hallitsee maailmaa. Mitä tapahtui ja koska?
Ketä yritän naruttaa? Hävettää tämä häilyvyys, mikä lie hippa, jossa kukaan ei ole.
Idiootti on hippaa yksin (nololle se on arkipäivää.)
