ei maksa vaivaa kehittää ajatteluaan kovin korkealle. tai syvälle, miten nyt tahtookin ilmaista. joko sitä onnettomuudekseen ajautuu ajattelemaan asioita ikuisuuden näkökulmasta (jolloin on selvää, ettei tiskaaminen johda mihinkään) tai sitten herättämään ainoastaan kummallisia ilmeitä kuulijoidensa kasvoille. ajattelu on kuitenkin niin subjektiivinen juttu, että jos systeeminsä kanssa menee liian pitkälle, on vaikea lähteä selostamaan asioita niin alusta että noviisi pysyy kärryillä.
yksinhän siinä jää, ja tietäähän sen, ettei se ainakaan mihinkään johda, yksinpuhelu.
tuli vaan mieleen, kun pidin lounastaukoa yksinolemisesta. (kyllä se työstä käy.)
