miksei muka kaikilla voisi olla yhtä paljon?

Junassa, paluumatkalla papan luota
lueskelin kaikenlaisia tekstinpätkiä ja huomioita mustakantisestani
mitään sen suuremmin etsimättä
kunhan luin.
Otin kynän, blankon, ja annoin mennä.
Tuloksena oli melko selkeä käsitekartta,
jonka yläreunassa luki: "tytöllekin kasvaa viikset".

Muutama kohtaaminen (palaveeri), ja muut ovat mukana, JES!
Meillä on siis kolme yhtenevää näkemystä (vielä toistaiseksi)
yksi elokuvaduunari ja muutama teatteriamatööri.
Aivan liian vähän aikaa, mutta tämä tuntuu tehtävältä,
kysymys on nyt niin vahva, ettei sille voi olla etsimättä vastauksia,
sitä ei voi olla asettamatta.

Kohtaamisten pohjalta kohtausrungon raakile sai muotonsa eilen
ja ensimmäiset ranskalaiset viivat tukemassa sitä,
mitä ei voi ääneen sanoa ennenkuin päästään lavalle.

Kuinka vapauttavaa on nyt,
kun jokainen sana luo merkityksensä itse
ja on irti tietämisestä.

(kirjoittaja tekee elämänsä ensimmäistä omaa esitystä + elokuvaa
varoituksen sana: blogi tulee luultavasti käsittelemään esityksen ajatusristeytymiä
enemmän kuin henkilökohtaista elämää
sillä minun henkilökohtainen elämäni on nyt kiinni yhdessä kysymyksessä)

KLANG sanoi vallankahva kun kalahti hattuun

Hipetihoplaa ja perjantaitrauma. Sosiaalinen paine ja kanssakäymisen vaikeus.

Löysin itseni tuossa taannoin (tais olla eilen)
Hannibalin nurkkapöydästä

pyörittelemästä lasia sekä kysymystä:
miksei muka kaikilla voi olla yhtä paljon?

--Tietäen vastauksen jo etukäteen.
sitä on kokeiltu, ei toimi.
Ahneutta kohtuullisuuksien nimissä

ja me kaikki tiedämme, mikä on oikeasti oikein.
Pelottaa asettaa näin tyhmä kysymys,
siksi asetan sen vastedes viattoman suulla.

(Tästä eteenpäin seurasi rupattelua
ihmisistä ja ihmisistä ja byrokratiasta
kylmästä pahoinvointivaltiosta,
jossa lasta opetetaan pienestä pitäen
pelastamaan itsensä ensin
(lentokoneessakin)
eikä koskaan luottamaan kehenkään.
Ei ole kömmähdysvaraa
odottaa että kukaan ojentaa kättään
miksi siis kukaan itsekään tahtoisi räpyläänsä liata?
NJAA

Siinä me analysoimme,
vaikka olemme aikoja sitten analysoineet analysoinnin
kausaalisuhteet ja verrannot
idiooteiksi angostuuriksi
- T ä y s i n tietoisina siitä,
ettei analyysimme perustunut mihinkään muuhun kuin omaan kiihtyneisyyteemme
emmekä todella voineet tietää, montako onnellista orgasmia
lähiöhelvetin aaltopeltimuurien takana
purkautui juuri sinä hetkenä.

Sitä vaan, että
ne merkitykset, jotka ennen olivat olemassa luonnostaan
on nyt kalasteltava ja perusteltava,
luonnehdittava ja ANALYSOITAVA.
Siitä kiitän koulutusjärjestelmän näkemystä taiteesta ja sen tulkinnasta
ja tällä hetkellä erästä äidinkielen lisensiaattia).

Tyhjänpantti

Tänään olen toimitellut tyhjää.
Ohjaaja heitti näyttelijät ulos
hopshops ja semaan kaljalle (minä en juonut).
Toimitin tosin tyhjää jo päivällä, kun koulussa ei ollut tunteja joille mennä.
Ei ole reilua se, että ensin tottuttavat ihmisen jumalattomaan hoppuun ja stressiin
sitten sanovat että "emmätiiä, mee kaljalle vaikka".
Kaljalle ja kaljalle. Jotain aikaiseksi!
Tässä pitää ehkä alkaa tehdä itse.
Se tosin vaatii ajattelutyöskentelyä enkä ole tottunut ajattelemaan itse.

Tiedän jo, että kaikki päättyy väreihin ja sanoihin
ja siihen etten osaa yhdistää niitä oikein
soppa on keitetty, tulkaa lapset syömään.
En minä tähän blogiinkaan osaa kirjoittaa sitä mitä haluaisin,
sitä mitä näen kuulen ajattelen poltan ja haistan.

Palanen sieltä ja toinen täältä
aina puuttuu viitekehys.
Viitekehys pitää elämässä olla,
muuten joutuu hunningolle
semaan kaljalle.

Kodikas tylsyys ärsyttää tänään.
Miten voi ajatella jos taustalla soi tylsä pimputus
Juo lasista jossa on runo
ja paloittelee omenansa
huoneessa tuoksuu puhdas pyykki
ulkona leikkii lapsia ja rahaakin on.
Kaunista ja kodikasta, tyytyväistä ja laiskanpulskeaa
TYLSÄÄ en halua tulla vanhaksi.
Sydänkin hakkaa lujempaa kuin ennen (vanhaan) ja väsyttää aamuisin
niin että koko ruumiin voima on keskitettävä pitämään toista silmää auki
koska eihän VOI nukkua pommiin tai sekoittaa päiviä.
Pitää tietää ja pitää huolta ja viedä roskat. En vie enää.

Olen kuulemma kuin Leea Klemola. Kiitos.
(Tämä ei liittynyt mitenkään mihinkään)

avaruusmuumi ja kiireiset tanssijat

Huomenna aion tuhlata viimeiset rovot siihen sadan euron latteen

pysyäkseni hengissä psykologian kokeeseen asti,

sen jälkeen olen valmis kuolemaan (väli)

tiedän jo valmiiksi, etten mene töihin tienaamaan lisää

ja illalla teatterilla luultavasti vain uneksin

että olisin ollut töissä

ja saanut rahaa moneen latteen.

Tänään
vasta syötyäni litrakaupalla rahkaa ja seurattuani sekunnin viereisen huoneen saippuakuplia
voin todeta että elämäni on mahdottoman mitätöntä ja merkityksetöntä.
Olen kuitenkin olemassa,
yhtä paljon olemassa kuin tuokin ihminen, joka tanssii yökkärihousut päässä aikakonetta
prinsessavuoteen äärellä.
Ei minulla tänään ole muuta sanottavaa kuin se, että
vasta kun on rehellisesti mitätön ja merkityksetön
voi antaa elämän valua sateen lailla ruumiin läpi
(luottaa siihen, että maa kyllä kantaa, ihmisen ei tarvitse)
tulla ihmiseksi ja lähteä tiistaitansseihin

kuokkavieraana.

Viisi sanaa: Kala

Epäskarppi hölmöys on kauden sanapari.

Syksy sentään, ja ihmiset ovat iloisia kuin kevätsäällä konsanaan,
kiertelevät ostoksilla. Vanhat kunnon ydinperheet Lapualta
tuovat putiikkiin keväisen maaseudun kauniin ja nostalgisen
paskanhajun. Ei muuten mitään, mutta asiakkaat hämääntyy eikä osta pipoja.
Ai ai syksyä!

Syksyllä on hyvä kävellä, kun voi painaa päänsä maahan
ja siinä maassa on harmaan sijasta polviin saakka lehtien väriloisto!
Niitä voi potkia ja heitellä ilmaan tai jossei jaksa niin vain katsoa
ja kotimatka lentää kuin siipi!

Ilmaa alleen ottaa myös aika. Joitain hetkiä sitten valitin, etten ole huomannut
missä vaiheessa silmuista tuli marjoja
nyt ne kohmeloiset marjatkin ovat jo korpinnokkimia
ja mummoilla villamyssyt ja pappa raahaa omenoita minkä kerkiää.
Minä niistä sitten olen leipovinani monia piirakoita joita kannan selkä vääränä koulukavereille.

Syksyisin yleensä näkee hauskoja ihmisiä. Johtunee siitä, että syksystä minä pidän ja ne muut jotka pitää ei syksyisin ärsytä (niinkuin muista asioista pitävät, ne ärsyttää yleensä) koska ne syksyiset on syksytuulella eli somia.
Tämä syksy on kuitenkin ollut poikkeus. En ole tavannut ketään!
Kaikilla on hoppu, myös minulla, ja silloin ei ehdi havaita oikein mitään.
Tähän on tultava muutos.
Eihän minulla muuten ole mitään kirjoitettavaa.
(niinkuin ei olisi nytkään. Kunhan nyt kirjoitan, ja toivon, että joku lukee)

Loppusanat vielä:
Teen erräänlaista tutkielmata ihmisten epäskarpista hölmöydestä.
Sikäli kun sinä olet sellainen, tai et luule olevasi mutta tunnet monta,
ja sinulla on siitä jotain asiaa,
jätähän viesti ja kerro siitä minulle. Jaetaan tämä häpeä!

pakerruksen nakerrus

En lopettanut. Ei minusta ollut pelkäämään myrkkyjä.
(ajattelin alkaa pelätä jotain, kun kaikki muutkin,
ja kun luin hauskan kolumnin siitä, kuinka kaikki pelkäävät)
- Vaikka tiedän, kuinka pikkuruiset häkämiehet juoksevat suonissani
kita ammollaan pyydystämässä kilttejä, pieniä vaaleanpunaisia happipalleroihmisiä.
Vaikka siunattu se aamu, jona tajuan etten herännyt,
koska häkämiehet kidnappasivat jokaisen hapen
eikä sydänlihassoluihmiset ilman niiden tukea
jaksaneet enää jumpata.

Moneen muuhunkaan asiaan minusta ei ole.
Kuten esimerkiksi käyttäytymään kuten normaalit ihmiset!
Oikeista asioista oikeaan aikaan puhuminen ja tahdikkuus eivät kuulu pirtaani.
Joskus nakertaa, kun itse vain tietää, ettei ole niin tyhmä mitä on.

Minusta on kuitenkin valuttamaan pyykinpesupulveria astiasta toiseen
tarkkailemaan, kuinka hiukkaset asettuvat paikoilleen pyörien toistensa ympärillä.

ps. se pieni ihminen, se, joka menee sinne yösäilöön (kerroin siitä joskus heinäkuussa)
nyt tiedän mistä löydän sen!
Astianpesukone!
Miten muuten jokainen lautanen tulisi puhtaaksi?
Se pieni mies lähtee liikkeelle heti kun luukku lukittuu.
(kovaa työtä se painaa, kun käy koko kone kuumana ja höyryää
sen harjattua tähteet irti)
Harmi vain, että se luukku menee lukkoon.
Vaikka jollei menisi, moni olisi varmasti jo ryöstänyt pankin.
Ja jollei menisi, en kertoisi tätä teille
mutta kun menee, ette voi ryöstää ettekä rikastua! ÄHÄ ÄHÄ!

pps. Twisted sisterin solisti kävi mun töissä! Ja minä en ollut paikalla. (Teki mieli valehdella)

Aivoissani on jotain radioaktiivista

Ai mun pää.

Ilman tupakkaa. Ilman tupakkaa. Ilman tupakkaa.
Lasken kai jo sekunteja. 
Pakko ottaa kynä sormien väliin ja olla polttavinaan sitä.
Se savu!

Hetkeksi jo lakkasin hengittämästä
unohdin, miksi kärvistelen tässä
enkä hurauta ostamaan itselleni lisää 
savua!
Havahduin kuitenkin siihen, että kun hengitän
hengitän syvemmälle
vielä vähän, että saa riittämiin happea
happi loppuu! Antakaa happea!

Ja keuhkot huutaa hunajaa
sydän hakkaa ku hangonkeksi 
(ei niin voikaan sanoa, miettikää siitä kuinka lujaa.)

Enkä uskalla nukahtaa
koska pelkään että hiilimonoksidit sitoo happeni yön aikana
niin että PING yön nukuttuani olen vainaa
laakista. Enkä enää herää.

Olisi pi tä nyt uskoa äitiä ja isää.
Älä tupakoi. Kuolet nuorena.

Kuolet nuorena.

Ja tässä nyt istun. Pelkäämässä kuolemaa.
Hengittelemässä. Nikotiinipurkka suussa.
Ja se maistuu niin mädälle!
Suu vääntyy väärinpäin ja tulee kyökkä
mutta pakko purra! 
Minä en tahdo kuolla vielä.

Eniten tässä hävettää se
että tietää, ettei pysty.
Huomenna kuitenkin poltan taas
ellen jo tänään.
Hävettää se, että tietää,
mitä tästä seuraa
eikä välitä.
Orja. Tupakkateollisuuden orja.
Säälittävää.

Polttakaa vaan
ja odottakaa kymmenen vuotta.
Tervetuloa!

Kuuluisa kuin kuollut rotta

Minä olen hieno ihminen!
Minä suvaitsen kaikki ja rakastan vihamiehiänikin!
Minä säästän sähköä enkä syö lihaa!
Vihaan televiissiota ja reality-sarjoja
sillä niissä ei esiinny kovinkaan fiksuja yksilöitä.
Minä en tahdo olla kenenkään kaltainen!
Vihaan myös taitheilijoita
ja onneksi itse olen niin solidaarinen tekijä ja olija
että työstän sitä matskua
ilman polleilua saati baskeria.

KRTSDFHpiip - väärä vastaus!

Syyllistyn rasismiin - sorsin läskejä. Tunnustan, pissiskampaajan satakiloiset kanninkahvat saavat minut vavahtamaan. Eihän ne nyt tuohon tuoliin minua istuta? Eihän noin paksut sormet voi tehdä tarkkaa työtä.. pelonsekaisin tuntein katsoin kuinka nips naps tukka tippui lattialle. Lopputulos oli vallan hieno mutta haisi eltaantuneelle hielle. (Tukalle ei tietenkään saanut tehdä mitään radikaalia. Ilmavuutta vähän ja kaltaisteni joukkoon kulkemaan)

Nukun aina valot päällä sillä pelkään ufoja.
Aion ajaa koko ensi kesän moottoripyörällä!
Söin kanaa viikonloppuna. Ystäväni isä tarjosi. Hui hai ja tofu on ihan pahaa!

Olen koukussa kansan rakastamaan isoveljeen - ja tiedänpä vielä, miksi! (Olenhan tunnetusti ns. tiedostava nuori köhköh)
BB-talo on täynnä aivokääpiöitä, jotka näkevät itsensä parishilttoneina ja lindsaylohaneina. On vaan niin siistii bailata koko yö yläosattomissa ja heitellä tuntemattomille asiattomia asioita, tarkoituksenaan osoittaa kuinka on huoleton ja estoton ja muutenkin mielettömän siiisti tyyppi.
Totuus on se sama, jonka kaikki katsojat näkevät: näillä ihmisillä ei ole hajuakaan keitä he ovat, ja miten heidän tulisi toimia. Pallo hukassa he avautuvat päiväkirjahuoneessa kasvoillaan se ilme, joka osoittaa heidän olevan älykkäämpiä ja sivistyneempiä (ja oikeutetumpia sivistymättömyyksiin) kuin muut talossa olijat. Kasvoilta lukee, että he ovat tiedostaneet olevansa idiootteja (mikä alentaa itsetuntoa) ja nyt kompensoivat sitä puhuessaan kaiken parhainpäin (selvinpäin.)

Minähän tietty hiljaisessa yksinäisyydessäni jukurttikuppi sylissä olen kaiken tämän yläpuolella!
Onneksi Minä olen niin hillitty ja hieno, hyvinkasvatettu ja tahdikas!
Näin ajattelee jokainen kotisohvalainen.
Jollei, huolestun kansastani.
Näettekö, taas! Olen parempi ja hienompi. Noin vain!

Näin taas meni eräskin viikonloppu taiteita ruotien.
Runoiltamat, verenpunaiset penetraatiot sekä pitkät, punaiset huivit liehuivat.
Tästä ma ryntään teatterille. Ja takuulla muistan mainita siitä plokissa!
Tulen avautumaan vielä monesti, kuinka monet ovet
elämän suuriin salaisuuksiin
tuleva prokkis tulee avaamaan!
(Ja kun enskari on ohi tulen avautumaan siitä,
kuinka maailma ei vain ole valmis tälle taiteelle!)

Silloin tällöin ihmisenä inhoan itseäni
mutta raha tekee silti onnellisemmaksi
kun sitä on tarpeeksi.
--- varsinkin nyt, kun kauhukaksikko hallituksessa
laittaa haisemaan ja nostaa tupakan hintaa taas.
Nostakaa nyt helvetti niiden viljelijöidenkin palkkoja (!)
kun kerran kiskotte meidät kuiviin eniveis. Mulkut.
Mieluummin sinne, kuin suomalaisnuorten hyvinvointiin.
Se nyt on nähty, ettei siihen pure sen paremmin vitamiinit
tai rehut koulun ruokalassa
kuin kuramoottoritkaan. Hävetkää! Hyi!

Minusta on myös teennäistä ja julkisuudenhakuista
=naurettavaa
pitää blogia ja avautua kaikelle kansalle.
Esim. Johanna Tukiainen, luoja miten säälittävää.

Minä olen niin säälittävä.