Runouden loppu.

Ihmisillä on niin tolkuttoman raskasta ja ankeaa. Tiettyyn pisteeseen asti se on melko huvittavaa, mutta sen tullessa liian lähelle tai epäreilun raskaaksi tahtoisi vain piilottaa päänsä punaiseen emalikulhoon ja antaa sokerisen vattuhillon valua poskia pitkin. Joskus toivoisi auringon jalkautuvan ravistelemaan kaikkia niitä kulkijoita jotka kuvittelevat kantavansa koko maailman taakkaa.

Maailmasta puuttuu rohkeus, luottamus.

Tahtoisin asua Kajaanissa ja ottaa selvää siitä paljon vaahdotusta Kainuulaisesta Identiteetistä, mutta jollain todella ujolla tavalla tunnen lähes velvollisuudekseni rakentaa Nousevaa Teatteria ja lämmittää puutaloani Tahmelassa. Mualimasa on niin paljon maisemia ja suuntia.

Joku kerran sanoi jossain kohtauksessa, että tulevaisuus on vain aukko tässä hetkessä. Hätkähdytti, että joku saattaa kokea niin. Aukko.

Hulvatonta elonmenoa!

1. Jos nyt on kerran lama, eikä kellään ole rahaa, niin missä se raha muka on, kun sen määrä on kuitenkin vakio? Tuli vaan mieleen.

2. Olen elänyt suhteellisen pitkään autuaan tietämättömänä olemassaolevista ydinkärjistä. Onhan niistä nyt ollut puhetta, mutta että kakstuhatta kakssataa, yhden valtion hallussa. Käsittämätön juttu, ettei se hallussapitäjä pelkää niiden räjähtävän vahingossa. Kas, kun kävisi tsernobilit (inhimmillinen vahinko) niin olisi Yellowstonen järähtely tupakkayskää sen ryminän rinnalla. Minua vähän pelottaa, mutta tämä asia vain aavistuksen.

3. Jumalaton luettelo poliittista asiaa.

4. Mikä ihme siinä kainuulaisessa identiteetissä on, että siitä vaahtoavat suu vaahdossa kainuulaiset? Miksi minä en ole juurtunut mihinkään identiteettiin? (Saattaisi tosin vain rajoittaa avartumista.) Missä on muiden maakuntien identiteettitutkielmat? Yhteenveto kaikkien maakuntien identiteeteistä ja päätelmä; tutkivaa & vertailevaa journalismia teatterin keinoin. Kiinnostaisiko moinen jaarittelu ketään? Varsinkaan, kun kääntyvät päälailleen kätten käänteissä moiset ennakkoluulemiset, kaupan kassoilla ja busseissa, lenkkipoluilla koiran kanssa käydessä. Yhtäkkiä heittäytyisi yrmynä tunnettu riemutanssiin, veisi kuin veitsi, sulava askellus salaisi satakuntalaisuuden visusti.

5. Jos jokainen nukkuisi vähän pidempään ja piiloutuisi kotiinsa hamstraamatta mitään kummallisempaa, vaatimatta elämältä muuta kuin musteen tuoksua ja puhdasta pyykkiä, olisi maailma parempi; näet, työpäivä kun lyhenisi, ei tarvitsisi maksaa suuria rahoja työntekijöille, ja kun ei tarvitsisi kuluttaa, ei kuluttaja tarvitsisi suuria rahojakaan. Olisi vaan, eikä menisi hyvä aika hukkaan. Kohtuutta ja rakkautta. Täten julistan kansalle sekä arvon markkinointitaloushempsukoille: ihminen tarvitsee elämänsä aikana yhden moottorisahan. (kunnes se on entinen). Kun jokaisella tarvitsevalla on jo moottorisaha, niitä ei tarvitse kehitellä eikä tehdä enempää, ennen uuden sukupolven moottorisahatarvetta. (Aallonharjalla käytetään isoisien vanhoja sahoja, retro on muotia.)

7. Suutele koeviikkoani, viidesti. 

8. Haluaisin rakastua.

ei otsikkoa

Tokaistessasi riippuvaisuutesi ohimennen olet kadottanut kaluutesi.