sanamanifesti

Kun ottaa kirpputorilla hyllystä pölyisen, joitain vuosikymmeniä vanhan opuksen, jonka nahkainen kanta ei kerro nimeä, avaa sen sattumanvaraiselta sivulta ja alkaa lukea: "Silloin kätilö huusi Caitlinille: "risti hyvä nainen kätesi ja rukoile lapsesi puolesta." Mies ymmärtää välittömästi käskyn koskeneen myös häntä, hän pyyhkäisee hien liimaaman hiussuortuvan Catlinin otsalta" ... iskeytyy tajuntaan kammottava tietoisuus. Sanoja ja tarinoita ja tapahtumia on niin paljon. Jokainen on monesti nähty, kuultu, luettu, kirjoitettu, esitetty, koettu ja kuviteltu. Jokaisella tekstillä on lukijansa. Jokaista tekstiä ei tarvitse lukea.

On keskityttävä löytämään olennainen. Ei tarvitse pyrkiä ilmaisemaan kaikkea. Riittää, kun keskittyy pysymään ajatuksissaan ja säilyttämään hyvät ajatukset ja kirjaamaan tärkeimmät. Huonoja ajatuksia saa kirjata myös, jos luulee niitä tärkeiksi.

Mahdollisimman montaa ajatusta on hyvä tulla ajatelleeksi.

vastuuttoman onni

Tänään on ollut ilta aamusta asti. 

Leikkelin juoruista kuolleet varret ja eläviäkin, ne laitoin lasipurkkeihin, jospa kasvattaisivat juuret. Voisi sitten istuttaa ja lahjoittaa eteenpäin. Leikkelin ja remelsin niin, että kuolleita lehtiä ja varsia varisi pitkin pöytiä ja lattiaa. Sitten imuroin, ja pesin. Toivon, että olisin itkenyt. Kädet ymmärsivät puhdistaa, mieli ei. Silmät eivät toimineet. 

Ylpeys sotkee, ja se on surullista siivottavaa. 

Olen hukannut suuren määrän nöyryyttä. Etsin sitä vaatekaapista, järjestin sen ja luovuin osasta. Siivosin lipaston alimman laatikon. Nyt se on tyhjä. Ei ollut sielläkään. Tiskialtaan pohjaan on pinttynyt kahvikupinrenkaita. Viemärintulppaa pidän kiinni, sinne se ei ole valunut. 

Vain itseään saa syyttää. Siitä, ettei ole ymmärtänyt laskea leukaansa ja siitä, ettei pyytänyt anteeksi.

Ylpeä nainen ei rakasta ketään. Kuivaan kädet astiapyyhkeeseen ja laitan vastaleivotun leivän paloiksi ja pakkaseen, vieraiden varalle. 

näytän olevan totaalisen tauolla.

1. päämääräsuuntautuneisuus on sikäli hyvä, että asioita tulee valmiiksi ja ihmiset saattavat pällistellä saannoksia. tuntuu tuo itsestäkin kivalta katsoa valmiiksi julistettua esitystä tai päätellä villasukkien kärjistä langanpätkät piiloon.

1 ½. mutta jos karsii ylimääräisen sekä lisäksi syömisen ja siivoamisen, ollaan siellä, mitä minusta kutsutaan elämäksi.

2. luopuminen on yliarvostettua. millä perusteella on hyvä luopua? 

3. miten kauan herkkyys säilyy hengissä mullan alla? saattaa tulla kiire, varsinkin kun kartta on taskussa nuhjuuntunut melko pahasti ja merkinnöistä on tullut huttua.. viisi jalkaa maata on melko paljon kilogrammoissa, enkä tiedä kauanko madot ovat jo saaneet mussuttaa raukkaa maaperäksi.

4. autanko muita elääkseni vai elänkö muita auttaakseni, ja onko tuolla juuri merkitystä?

-------------------------------------------------------------------------------------------------

kun viettää päivänsä vanhan pyörivän nojatuolin uumenissa selin ikkunaan, valo pakenee ja aika kääntyy illaksi huomaamatta. jos joku tulisi ovesta, minua ei näkyisi selkänojan takaa, olen uponnut osaksi vihreää samettia. kuin todisteeksi siitä että päivä on todella läpeensä eletty, jalat ovat jähmettyneet koukkuun toistensa lomitse. samantekevää mutta jos jotakin niin ihan hyvä, siinä on hyvä ja turvallista.

joulun alla paketoin sanomalehtiin kirjavia sukkia. kortteihin kirjoitan niiden nimiä, joita rakastan. vanhat uutiset, polttavat puheenaiheet heräävät henkiin, mutta sanat ovat menettäneet merkityksensä. suorat tekstirivit ovat kuitenkin kylliksi kauniita suojelemaan yllätyksiä. väliaikainen on tämäkin elo ja ilo; kotvasen vain ehtivät kääröt paistatella koristellun kuusen tuikkeessa kun ne jo revitään auki ja keskitytään ihastelemaan sisältöä. lahjat ovat kuin ihmisiä, tai ihmiset ovat kuin lahjoja.

jouluna pimeä tulee liian myöhään, ja kestää liian vähän aikaa, mikä on tietty mielipideasia.

villasukista jää aina sellainen olo, etten antanut tarpeeksi. että sukkien lisäksi olisi voinut tehdä toffeekarkkeja eikä sekään olisi riittänyt, vaikka kuinka olisi koristellut, kun ne olisivat kuitenkin jääneet kiinni toisiinsa tai hampaisiin. kovaluinen tonttujäärä sanomalehtikasoissa remeltäessään toivoo ainoastaan niiden turjakkeiden, joiden vuoksi vaiva on nähty, ymmärtävän sukkaparin merkityksen. 

oleminen saattaa olla vähän kivempaa jos jalat eivät palele.