keskiviikko 28. tammikuuta 2009
Siperian radan varrelta Novosibirskin rajalta
Verrattoman kulkijan hymy on vajaa
- siinä missä ennen oli hammas, on nyt oiva paikka piipulle
hulvaton mies kerrassaan
Johnny oli käynyt siellä missä taivas leikkaa maan
purjehtinut vastatuuleen Biskajanlahdella
Kapakoissa ystävät kumartuivat kohti
ja kernaasti hän tarinoi kuinka
biisoninruohovodkan voimalla matkasi
Malawista Neuvostoliittoon
Johnny oli kulkenut niin kauan kuin tiesi
ainakin niin kauan kuin sanoi
koskaan ei kertonut mitä pakeni ja miksi
kätki sen itseltäänkin, ripotteli vuorille ja valtameriin
salaa ja vähitellen luuli pääsevänsä irti
keskiviikko 21. tammikuuta 2009
tunteilla päiväkirjansa,
ruumiilla vaatteensa. Näistä
koostuu Arkipäivä,
suoja seiniä, tunteita
ja ruumista vastaan.
Vaatteilla päätämme
keitä me emme
ole; sanoilla
kahlehdimme tunteiden
eläimet; hyvin hoidetulla
huoneella piilottelemme
kaiken, miltä puuttuu
nimi."
Gösta Ågren, Arkipäivän voitto
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
maanantai 12. tammikuuta 2009
Minä, minä, minä.
Kysyin puhelimessa, kuinka lopettaa ikuinen rimpuilu, keskittyä oman, rakkaan kasvamisensa sijasta tarkastelemaan olintilaansa ja ympäröiviä asukkaita.
E ei tiennyt sanoa, mutta sain Haasteen (en muista enää, haastoinko minä vai tulinko haastetuksi, Haaste ku Haaste): Kirjelmä: Positiivisia huomioita maailman ilmiöistä sekä olemisen tavoista.
Toki tämän päättyessä seinillä kaikuu tyhjiä kappaleita, jotka alkavat niin ikään: "Ja kuinka tämä vaikutti minuun?", "Toivoisin olevani hattu-ihminen", "Sykähdyttävää, jonain päiväni minäkin makaan pölyisellä lattialla, huoneessa jonka seinänreunustat ovat tyhjät, juon kitkerää kahvia ja karistan palmujen juurelle". "Tämä kaikki teki minut surulliseksi, mutta ei huonolla tapaa, vaan tavalla, jolla kävellään syksyn ensimmäisenä pakkasaamuna järvelle, sillä tavalla, jolla hymyillään vanhuksille, osoitetaan yhteinen tietämys."
Olemisentapa. Olemisen tapa. Tapa olla. Kuinka tahansa, kaksi sanaa ja koko maailma.
Todellinen haaste on upota ympäröivien tapojen valtamereen niin, että vahingossa muuttuu itse planktoniksi ja tarttuu hetulaan. Valaalla on valta, valas vie minne valaan tahto. Avonaisesta suusta avautuu kirjava kokoelma kaloja (ja korallia.)
Sattumanvaraisuudella antaisi muille tarkastelijoille mahdollisuuden huvittua.
keskiviikko 7. tammikuuta 2009
Omakuva: Afrikan kokoinen nainen
Kumma on se aukko, joka akkojen sisässä on. Alati tarvitsee olla mättämässä millon mitäkin. Jollei se joku oo lohtusuklaa tai uros, on sen oltava detox tai pullovesi. Jos kukaan tahi mikään ei sitä täytä, heittäytyy ne hankaliksi ja tilaa Me Naiset jonka pääkirjotuksesta ne saa lisää lohtua siihen pohjattomaan kaivoon, jota aukoksi sielussa kutsutaan. Akka on yks aukko, sanon minä, ilman minkäänlaisia sovinistisia vivahteita.
Jotkut akat on sentään tajunnut, että kun jättää aukon tyhjilleen, se syvenee ja syventää samalla sekä sielun että sietokykyä (vaikutusta nieluun ei ole vielä todistettu kliinisissä olosuhteissa, mutta tieteellinen läpimurto alkaa olla käsillä.) Tällöin saattaa kuitenkin esiintyä ikäviä lieveilmiöitä, kuten esimerkiksi megalomaaninen maailman tarkastelu tai vaihtoehtoisesti syväluotaava itsetutkiskelu runoelmamuodossa. Lieveilmiöt ovat kuitenkin mitättömiä, kun niitä vertaa siihen suureen iloon, joka on ammennettavissa syvän sielun syövereistä; mättäämättä aukkojen siilo säilyy hekumallisena ja siihen on mukava uhrata hetki tai pari.
let's make art
Kirjallisen ilmaisun oppilaat kävivät vakoilemassa tyyppejä kaupungilla. Huomattavan moni - minä mukaan lukien - valitsi tekstinpätkäänsä akan. Akka oli vääjäämättä vihainen, pukeunut burberryyn, hikoili ja huokaili. Jäätävää. Ärsyttää kaikki pinkit ja tärkeilyt ja stokkat ja liukuportaat.
Landella on parempi. Tonneittain rehellistä naista turkoosiin tuulipukuun verhottuna. Vittuun sievistely.
En pidä siitä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Vihaan myös kaartelua.
tiistai 6. tammikuuta 2009
1. Mitä helvettiä tekee lukion pitkällä matematiikan oppimäärällä, kun insinöörien jonkun tekniikkahumpuukimatematiikan kirjan sivulla 120 kerrotaan, että prosentti on yhtä kuin sadasosa = o,o1 = 1 % . Samaisen kirjan loppusivuilla kerrottiin ekvivalenssista ja implikaatioista (samoista asioista mistä silloin viidennelläkin, tällä kertaa vain insinöörien kielellä). A) Millasta hele vetin alkeismatematiikkaa se alkukirja sisältää, jos sivulla 120 päästään prosentin saloihin, B) Yllättääkö jotakuta vielä epäilyttävät hyödykkeet (kuten lämpömittari hanassa, näyttää joko punaista tai sinistä veden lämpötilan mukaan - ettei tarvitsisi kastella sormia) (Toiseksi esimerkiksi annan tuliterän silitysraudan, jossa on megalomaaninen kahva -miehen käden kokonen -- moniko mies silittää, nyt vittu jätkät oikiasti - ja siis sen megalomaanisen kahvan alla, mahdollisimman hankalasti, lämpötilansäätövipstaaki. INSINÖÖRIT! Kolmanneksi esimerkiksi voisin antaa mun jääkaapin asettelun jos jaksaisin selittää kuinka se aukeaa epäloogiseen suuntaan.
2. Olen korviani myöden täynnä parinkympin kriisiä potevien nimeltämainitsemattomien henkilöiden parisuhdetragedioista (tai pikemmin tragikomediasta). Jos henkilö A tykkää henkilöstä B ja henkilö B tykkää henkilöstä A, nii on aevan sama mitä henkilö C ajattelee koska jos henkilö C saa vaikuttaa asioiden luonnolliseen kulkuun on kaikilla paha mieli.
3. Huomenna ajattelen okkultistisia suursalaisuuksia ja ihmisten viehtymistä niihin, jos muistan. Ainakin nauran niille ihmisille.