Akka makaa sohvalla ja mättää lohtusuklaata. Rasva imeytyy sen kudoksiin ja kasvattaa akan Afrikan kokoseks. ”Lohtusuklaata on syötävä, että pysyy sielu vireenä.” Siinähän on aivan jumalattoman ongelmallinen oravanpyörä, johon väliaikaisesti puutteessa elävä seksuaalikelpoinen naaras laittautuu. Kun se on mättänyt itsensä Afrikan kokoseks, ei kenenkään tee mieli enää pumpata sen sieluun yhtään mitään.
Kumma on se aukko, joka akkojen sisässä on. Alati tarvitsee olla mättämässä millon mitäkin. Jollei se joku oo lohtusuklaa tai uros, on sen oltava detox tai pullovesi. Jos kukaan tahi mikään ei sitä täytä, heittäytyy ne hankaliksi ja tilaa Me Naiset jonka pääkirjotuksesta ne saa lisää lohtua siihen pohjattomaan kaivoon, jota aukoksi sielussa kutsutaan. Akka on yks aukko, sanon minä, ilman minkäänlaisia sovinistisia vivahteita.
Jotkut akat on sentään tajunnut, että kun jättää aukon tyhjilleen, se syvenee ja syventää samalla sekä sielun että sietokykyä (vaikutusta nieluun ei ole vielä todistettu kliinisissä olosuhteissa, mutta tieteellinen läpimurto alkaa olla käsillä.) Tällöin saattaa kuitenkin esiintyä ikäviä lieveilmiöitä, kuten esimerkiksi megalomaaninen maailman tarkastelu tai vaihtoehtoisesti syväluotaava itsetutkiskelu runoelmamuodossa. Lieveilmiöt ovat kuitenkin mitättömiä, kun niitä vertaa siihen suureen iloon, joka on ammennettavissa syvän sielun syövereistä; mättäämättä aukkojen siilo säilyy hekumallisena ja siihen on mukava uhrata hetki tai pari.
keskiviikko 7. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti