Kun ottaa kirpputorilla hyllystä pölyisen, joitain vuosikymmeniä vanhan opuksen, jonka nahkainen kanta ei kerro nimeä, avaa sen sattumanvaraiselta sivulta ja alkaa lukea: "Silloin kätilö huusi Caitlinille: "risti hyvä nainen kätesi ja rukoile lapsesi puolesta." Mies ymmärtää välittömästi käskyn koskeneen myös häntä, hän pyyhkäisee hien liimaaman hiussuortuvan Catlinin otsalta" ... iskeytyy tajuntaan kammottava tietoisuus. Sanoja ja tarinoita ja tapahtumia on niin paljon. Jokainen on monesti nähty, kuultu, luettu, kirjoitettu, esitetty, koettu ja kuviteltu. Jokaisella tekstillä on lukijansa. Jokaista tekstiä ei tarvitse lukea.
On keskityttävä löytämään olennainen. Ei tarvitse pyrkiä ilmaisemaan kaikkea. Riittää, kun keskittyy pysymään ajatuksissaan ja säilyttämään hyvät ajatukset ja kirjaamaan tärkeimmät. Huonoja ajatuksia saa kirjata myös, jos luulee niitä tärkeiksi.
Mahdollisimman montaa ajatusta on hyvä tulla ajatelleeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti