Tyhjänpantti

Tänään olen toimitellut tyhjää.
Ohjaaja heitti näyttelijät ulos
hopshops ja semaan kaljalle (minä en juonut).
Toimitin tosin tyhjää jo päivällä, kun koulussa ei ollut tunteja joille mennä.
Ei ole reilua se, että ensin tottuttavat ihmisen jumalattomaan hoppuun ja stressiin
sitten sanovat että "emmätiiä, mee kaljalle vaikka".
Kaljalle ja kaljalle. Jotain aikaiseksi!
Tässä pitää ehkä alkaa tehdä itse.
Se tosin vaatii ajattelutyöskentelyä enkä ole tottunut ajattelemaan itse.

Tiedän jo, että kaikki päättyy väreihin ja sanoihin
ja siihen etten osaa yhdistää niitä oikein
soppa on keitetty, tulkaa lapset syömään.
En minä tähän blogiinkaan osaa kirjoittaa sitä mitä haluaisin,
sitä mitä näen kuulen ajattelen poltan ja haistan.

Palanen sieltä ja toinen täältä
aina puuttuu viitekehys.
Viitekehys pitää elämässä olla,
muuten joutuu hunningolle
semaan kaljalle.

Kodikas tylsyys ärsyttää tänään.
Miten voi ajatella jos taustalla soi tylsä pimputus
Juo lasista jossa on runo
ja paloittelee omenansa
huoneessa tuoksuu puhdas pyykki
ulkona leikkii lapsia ja rahaakin on.
Kaunista ja kodikasta, tyytyväistä ja laiskanpulskeaa
TYLSÄÄ en halua tulla vanhaksi.
Sydänkin hakkaa lujempaa kuin ennen (vanhaan) ja väsyttää aamuisin
niin että koko ruumiin voima on keskitettävä pitämään toista silmää auki
koska eihän VOI nukkua pommiin tai sekoittaa päiviä.
Pitää tietää ja pitää huolta ja viedä roskat. En vie enää.

Olen kuulemma kuin Leea Klemola. Kiitos.
(Tämä ei liittynyt mitenkään mihinkään)