Ai mun pää.
Ilman tupakkaa. Ilman tupakkaa. Ilman tupakkaa.
Lasken kai jo sekunteja.
Pakko ottaa kynä sormien väliin ja olla polttavinaan sitä.
Se savu!
Hetkeksi jo lakkasin hengittämästä
unohdin, miksi kärvistelen tässä
enkä hurauta ostamaan itselleni lisää
savua!
Havahduin kuitenkin siihen, että kun hengitän
hengitän syvemmälle
vielä vähän, että saa riittämiin happea
happi loppuu! Antakaa happea!
Ja keuhkot huutaa hunajaa
sydän hakkaa ku hangonkeksi
(ei niin voikaan sanoa, miettikää siitä kuinka lujaa.)
Enkä uskalla nukahtaa
koska pelkään että hiilimonoksidit sitoo happeni yön aikana
niin että PING yön nukuttuani olen vainaa
laakista. Enkä enää herää.
Olisi pi tä nyt uskoa äitiä ja isää.
Älä tupakoi. Kuolet nuorena.
Kuolet nuorena.
Ja tässä nyt istun. Pelkäämässä kuolemaa.
Hengittelemässä. Nikotiinipurkka suussa.
Ja se maistuu niin mädälle!
Suu vääntyy väärinpäin ja tulee kyökkä
mutta pakko purra!
Minä en tahdo kuolla vielä.
Eniten tässä hävettää se
että tietää, ettei pysty.
Huomenna kuitenkin poltan taas
ellen jo tänään.
Hävettää se, että tietää,
mitä tästä seuraa
eikä välitä.
Orja. Tupakkateollisuuden orja.
Säälittävää.
Polttakaa vaan
ja odottakaa kymmenen vuotta.
Tervetuloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti