Viisi sanaa: Kala

Epäskarppi hölmöys on kauden sanapari.

Syksy sentään, ja ihmiset ovat iloisia kuin kevätsäällä konsanaan,
kiertelevät ostoksilla. Vanhat kunnon ydinperheet Lapualta
tuovat putiikkiin keväisen maaseudun kauniin ja nostalgisen
paskanhajun. Ei muuten mitään, mutta asiakkaat hämääntyy eikä osta pipoja.
Ai ai syksyä!

Syksyllä on hyvä kävellä, kun voi painaa päänsä maahan
ja siinä maassa on harmaan sijasta polviin saakka lehtien väriloisto!
Niitä voi potkia ja heitellä ilmaan tai jossei jaksa niin vain katsoa
ja kotimatka lentää kuin siipi!

Ilmaa alleen ottaa myös aika. Joitain hetkiä sitten valitin, etten ole huomannut
missä vaiheessa silmuista tuli marjoja
nyt ne kohmeloiset marjatkin ovat jo korpinnokkimia
ja mummoilla villamyssyt ja pappa raahaa omenoita minkä kerkiää.
Minä niistä sitten olen leipovinani monia piirakoita joita kannan selkä vääränä koulukavereille.

Syksyisin yleensä näkee hauskoja ihmisiä. Johtunee siitä, että syksystä minä pidän ja ne muut jotka pitää ei syksyisin ärsytä (niinkuin muista asioista pitävät, ne ärsyttää yleensä) koska ne syksyiset on syksytuulella eli somia.
Tämä syksy on kuitenkin ollut poikkeus. En ole tavannut ketään!
Kaikilla on hoppu, myös minulla, ja silloin ei ehdi havaita oikein mitään.
Tähän on tultava muutos.
Eihän minulla muuten ole mitään kirjoitettavaa.
(niinkuin ei olisi nytkään. Kunhan nyt kirjoitan, ja toivon, että joku lukee)

Loppusanat vielä:
Teen erräänlaista tutkielmata ihmisten epäskarpista hölmöydestä.
Sikäli kun sinä olet sellainen, tai et luule olevasi mutta tunnet monta,
ja sinulla on siitä jotain asiaa,
jätähän viesti ja kerro siitä minulle. Jaetaan tämä häpeä!