En lopettanut. Ei minusta ollut pelkäämään myrkkyjä.
(ajattelin alkaa pelätä jotain, kun kaikki muutkin,
ja kun luin hauskan kolumnin siitä, kuinka kaikki pelkäävät)
- Vaikka tiedän, kuinka pikkuruiset häkämiehet juoksevat suonissani
kita ammollaan pyydystämässä kilttejä, pieniä vaaleanpunaisia happipalleroihmisiä.
Vaikka siunattu se aamu, jona tajuan etten herännyt,
koska häkämiehet kidnappasivat jokaisen hapen
eikä sydänlihassoluihmiset ilman niiden tukea
jaksaneet enää jumpata.
Moneen muuhunkaan asiaan minusta ei ole.
Kuten esimerkiksi käyttäytymään kuten normaalit ihmiset!
Oikeista asioista oikeaan aikaan puhuminen ja tahdikkuus eivät kuulu pirtaani.
Joskus nakertaa, kun itse vain tietää, ettei ole niin tyhmä mitä on.
Minusta on kuitenkin valuttamaan pyykinpesupulveria astiasta toiseen
tarkkailemaan, kuinka hiukkaset asettuvat paikoilleen pyörien toistensa ympärillä.
ps. se pieni ihminen, se, joka menee sinne yösäilöön (kerroin siitä joskus heinäkuussa)
nyt tiedän mistä löydän sen!
Astianpesukone!
Miten muuten jokainen lautanen tulisi puhtaaksi?
Se pieni mies lähtee liikkeelle heti kun luukku lukittuu.
(kovaa työtä se painaa, kun käy koko kone kuumana ja höyryää
sen harjattua tähteet irti)
Harmi vain, että se luukku menee lukkoon.
Vaikka jollei menisi, moni olisi varmasti jo ryöstänyt pankin.
Ja jollei menisi, en kertoisi tätä teille
mutta kun menee, ette voi ryöstää ettekä rikastua! ÄHÄ ÄHÄ!
pps. Twisted sisterin solisti kävi mun töissä! Ja minä en ollut paikalla. (Teki mieli valehdella)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti