KLANG sanoi vallankahva kun kalahti hattuun

Hipetihoplaa ja perjantaitrauma. Sosiaalinen paine ja kanssakäymisen vaikeus.

Löysin itseni tuossa taannoin (tais olla eilen)
Hannibalin nurkkapöydästä

pyörittelemästä lasia sekä kysymystä:
miksei muka kaikilla voi olla yhtä paljon?

--Tietäen vastauksen jo etukäteen.
sitä on kokeiltu, ei toimi.
Ahneutta kohtuullisuuksien nimissä

ja me kaikki tiedämme, mikä on oikeasti oikein.
Pelottaa asettaa näin tyhmä kysymys,
siksi asetan sen vastedes viattoman suulla.

(Tästä eteenpäin seurasi rupattelua
ihmisistä ja ihmisistä ja byrokratiasta
kylmästä pahoinvointivaltiosta,
jossa lasta opetetaan pienestä pitäen
pelastamaan itsensä ensin
(lentokoneessakin)
eikä koskaan luottamaan kehenkään.
Ei ole kömmähdysvaraa
odottaa että kukaan ojentaa kättään
miksi siis kukaan itsekään tahtoisi räpyläänsä liata?
NJAA

Siinä me analysoimme,
vaikka olemme aikoja sitten analysoineet analysoinnin
kausaalisuhteet ja verrannot
idiooteiksi angostuuriksi
- T ä y s i n tietoisina siitä,
ettei analyysimme perustunut mihinkään muuhun kuin omaan kiihtyneisyyteemme
emmekä todella voineet tietää, montako onnellista orgasmia
lähiöhelvetin aaltopeltimuurien takana
purkautui juuri sinä hetkenä.

Sitä vaan, että
ne merkitykset, jotka ennen olivat olemassa luonnostaan
on nyt kalasteltava ja perusteltava,
luonnehdittava ja ANALYSOITAVA.
Siitä kiitän koulutusjärjestelmän näkemystä taiteesta ja sen tulkinnasta
ja tällä hetkellä erästä äidinkielen lisensiaattia).