Veri on ehkä muuttunut hiilihapoksi. Jossain kuplii, epäilen, että juuri suonissa. Jos leipää leikatessa viiltäisin sormeen haavan, en ihmettelisi jos vuotaisin sinistä verta. Spiderman-limpparia! Sormi suuhun, veri värjäisi kielen siniseksi. Pitää pysyä loitolla terävistä esineistä, ettei käy enempää vahinkoja. Saattaisin vuotaa kuiviin; limppariveri tuntuu niin ohuelta, että sitä ei hevillä tyrehdytettäisi. Järkevät punasolut lienevät tauolla kaikki, sinisolut on niin vallattomia etteivät luultavasti saisi hyytymään. Ohut limppariveri solisee suonissa, raikkaana kuin vuoripuro Pohjois-Norjassa.
Olin ajatellut perehtyä pitkästyneisyyteen erään uuden tuttavan innostamana. Todella ajattelin, että koko joulun ja vielä joulunjälkeiset päivät pitkästyn pitkästymästä päästyäni. Jätin kotiin kaikki hyvät kirjat ja nekin kirjat, jotka on vähemmän hyviä mutta jotka olisi hyvä lukea. Ajattelin, että olen vain, haahuilen ja selailen ja surffailen kanavilla ja selaan facebookia ja piirtelen kuittien kulmiin.
Viime päivinä olen haahuillut metsässä koirien kanssa. Teillä olen haahuillut myös. Näillä teillä ei usein kulje ketään, kuljeskellessa tuntuu kuin olisi nähtävyys.
En pidä pitkästymistä minään. Pohjoiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti