sunnuntai 27. joulukuuta 2009

vastuuttomat riepoo

Meidän äiti aikoo vaihtaa perheenjäsenen rahaksi. "Ei ole aikaa eikä kiinnosta tai siis että on muutakin tekemistä" JOO.

Siitä piti tulla valioyksilö, käytiin kaiken maailman näyttelyissä patsastelemassa ja brodeerattiin fleecetakkien rinnuksiin leonbergit ja juostiin montuilla koiran pakaralihaksia oikeanlaisiksi. Vinojalkainen kaveri ei sitten pärjännyt kisoissa ja nyt se joutaa muualle kuolamaan. Vielä suurempi järkytys taisi olla se, että eläin onkin elävä eikä pehmolelu.

Aarne taas on sopiva koska se on soma ja kompakti mittelspitz. Sekään ei pärjää kisoissa sillä joku seefferi kerran puraisi sitä kinttuun ja se on siitä asti näyttänyt hampaita kaikille tuomareille siinä missä muillekin epäilyttäville miehille ja koirille - mikä on tietty aivan oikein. Se on kuitenkin pakattavissa mukaan lentopalloleireille ja etelänlomille, kun Maxia ei voi ottaa mukaan minnekään. Ikävystyyhän se raukka jäädessään aina yksin ja jossain muualla olisi ehkä parempi ja hölpönpölpön mutta ei perheenjäsentä silti voi vain myydä.

Älähdin tietty äidillekin, etteivät saa myydä ja että olisi kannattanut miettiä kahdesti ennen kuin ottaa jättiläismäisen kuolakoneen kotiinsa. Eihän sitä olisi voinut millään tietää etukäteen, miten raivostuttava se on. Ja minua raivostuttaa se, että eläin kelpaa niin pitkään kun se on vauva ja söpö ja vaivaton. Vaivalloinenkin saa olla, kunnes kasvaa isoksi. Innostus laantuu ajan myötä niinko teini-ikäsen ihastus. Nykyihmisen kykenemättömyys kantaa valinnoistaan vastuuta näyttäytyy taas, on se niin helvetin hankalaa olla liittoutumatta mihinkään jos on epävarma motivoituneisuudestaan. Hylättyjä kesäkissoja eläinkodit piukassa ja kaupunkipuput tekevät vallankumouksen. Kellä sit on aikaa, ketä sit kiinnostaa?

Mietin, onko neljäkymmentä neliötä liian vähän meille molemmille ja että riittäisiköhän vuorokaudestani tunteja harjaamiseen, imuroimiseen, ulkoiluun, paijaamiseen, ruokkimiseen ja yleiseen telmimiseen? Millä jumalan verukkeella saan vakuutettua vuokrasedät siitä, että turilaalla ei ole muuta paikkaa, että sen on saatava koti ja että varon kyllä parkettia, vuoraan vaikka räsymatoilla? Salliiko keuhkot nukkua noin karvaisen miehen kanssa, kun jo joulunpyhien jälkeen yskin sisuskalujain riekaleiksi? Astmapiippu huuleen ja Pyynikille!

Ei ne voi sille mitään, että ne on niin lihavia.

Ei kommentteja: