aamuöisin on aina yhtä kylmä.
omituiset tilanteet vaativat kohteliasta kykyä tarttua tarmokkaasti asiaan
(hamuan ulospääsyä, syitä ja ovia ja aina on yhtä pakko jäädä.)
kolmekymppinen jazzmuusikko valehtelee olevansa alle kaksikymmentä
vaikken kuule (koska hänestä ääneenpuhuminen on päällekäyvää)
ryhtyy ystäväkseni tunkeutumalla nieluuni;
miten charmantti herrasmies.

aino kävelee järveen ja hukuttautuu

ps. oikeassa lopussa aino ei hukuttaudu,
vaan kävelee järveen niin että vesi yltää vyötäisille, ja pysähtyy. muistaakseni.