maanantai 3. marraskuuta 2008


Syksy on raskaimmillaan
märänharmaa maa imee kaiken valon
lehdet on haravoitu tunkiolle
odottamaan kevään tuloa.
Jos edes madoissa olisi värejä
olisi jotain, mitä aistia.

Tähän aikaan syksystä ei näy
eikä tuoksu
linnut ovat muuttaneet etelään
ja ne, jotka ovat jääneet tänne
laulavat kai jollekin muulle.

Tahdon kuulla jazzia nyt.
Kääriytyä siniseen samettiin
pirskotella kasvoilleni steariinia
sinistä
venyvää
jazzia.

Tartu kiinni hiuksista
ja suutele koeviikkojani
kahdeksasti.
Tartu lujempaa!
Suutele kiire kauniiksi
tunnit pyöreäkulmaisiksi
soljuviksi
suutele yön ja aamun raja
niin, ettei sita ole.
Suutele kahdeksan kertaa
ja tee esitykseni valmiiksi.

Ota kiinni kiduksista
taita pää irti
ja katso!
vaaleanpunaisessa pesuvadissa
sätkii viimeistä hermoimpulssiaan.
suutele kalalle sääli
kahdeksan kertaa.

Ei kommentteja: