eilen oli muuttolaatikoita ja pölyttyneitä kirjeitä
niitä, joita ei koskaan lähetetty,
ja niitä, jotka revittiin auki ahnaasti heti luukun kolahdettua.
unohdun unohdettujen hetkien sekaan
tarinat ovat niin hajanaisia ja osa papereista missälie
lopullinen ja vähän nolo kokoelma.

hillitön itsekritiikki on lukinnut aivon.
jokaista sanaa on mukamas harkitsevinaan niin saatanan tarkoin.
kieroutunutta kalastelua tähtien takia.
ei haaveiden eikä oivallusten. TÄHTIEN!

tänään oli oudoin työkeikka ikinä
ikivanhoja satuja ja valokuvia, tarinoita sadan vuoden takaa.
miten rakastettavasti saattaa yhtä vanha rouva punastua
kun käy puhe riiureissuista ja

Lindbergin pojan seikkailunhaluisuudesta.