sensorinen deprivaatio

keltaiset sormikkaat tuovat irstasta iloa tupakointiin
lapsi pahanteossa nurkan takana
isoisältä pihistettyä punasta mallua
yskittää niin että silmät pullistuu päästä

olen liiallisuuksien ihminen, huomasin. olen ahmatti
ja seilaan ulappaa aaltoja ahmien
kaislaveneellä joka hädin tuskin kannattelee.

mutta jos olisin joku muu,
jonka elämä olisi käsinkosketeltavan kaunista
varmempi ja vakaampi
olisiko sitten vähemmän tukalaa?
pölyn määrä on kuitenkin vakio.

toisaalta. toisetalta. olisiko elämä rikkaampaa, jos olisi kala?
uisi mintussa
(kala on ja sillä hyvä, älkää kyselkö, en tiedä)
juuri se, joka on vialla
tekee ihmisestä ihmisen kalan sijasta.
eli kalan erottaa ihmisestä sen virheellisyys ja tarve ilmaista
osoittaa olemassaolonsa.

oikeastaan ei ole mitään syytä jatkaa vihanpitoa anteeksipyynnön jälkeen
on vain asetettava vääryydentekijän arvo uudelleen
ja oltava itsenäinen.

iloani pilaa se
että ärsyttää että kärpänen ärsyttää

m i s s ä v a i h e e s s a ärsyynnyimme kärpäsiin??
kumma juttu.