kimallehileiden maihinnousu

olen tajuttoman huono muistamaan syntymäpäiviä
mutta nyt muistan
leikkasin-liimasin kortteja aamutuimaan
antakaa sille kimalletta ja siitä tulee hullu!

merkityksellisyyden merkitsemättömyys kalistelee kahleitaan tyhjän aivoni ympärillä
etsiessäni tuntemuksia - vain luodakseni niille merkityksiä,
rakentaakseni niiden varaan oivalluksen jos toisen --
(tämä etsiminen ei ole mitään hamuilua
se on komppaamista) -
unohdan aistia ne tuntemukset
jotka ovat luonnostaan ja luovat merkityksensä sellaisinaan, itse.

siinä turtuu ja kohmettuu.

kimallehileiden kanssa on se hyvä puoli, että ne leviävät armoitta ympäriinsä
eikä niitä kannata edes yrittää siivota
on vain hyväksyttävä se, että sitä on, ja sitä on joka paikassa
ja sitä on paljon.
toista on koirankarvojen ja leivänmurujen kanssa
tai sen steariinin, jota sain kuontalolleni edellisiltana melko pirskahduksen
enkä vieläkään ole nyppinyt kaikkea irti.
kimallehileiden kanssa on se hyvä, että ne on ihan kauniita
nenäkarvoissa ja sukanpohjissa.