kalastushaaveita

luulisi että syyssade masentaisi. väärin!
olen niin iloinen että jos kuvaan sitä sanalla, latistan sen.

jännittävää huomata ajattelevansa - tarkoitan, joskus tuntui, että lentää vain eteenpäin muiden siivillä kysymättä itseltään, mikä on tärkeää. eihän oma mielipide asiaan merkinnyt
se oli vain oma mielipide, tyhmä ja mitätön ajatus (jolle ei siis annettu lupaa edes olla olemassa)

jännittävää huomata myös se, että on muitakin, jotka painivat samoissa kriiseissä
ja ystävä, ystäviä ehkä, joiden kanssa ei puhuta pyykinpesusta
ellei se merkitse
kasvu tuntuu kohisevan niin suurin harppauksin ettei voi muuta kuin laittaa dr. bombayta soimaan ja juhlien heittäytyä sen vietäväksi
ja minä kuulin, että tätä se nyt on, koko loppuelämän.
rakastan sitä!

jännittäviä nämä oivallukset, jotka nyt oivaltamisen jälkeen tuntuvat itsestäänselvyyksiltä:
mahdollisuudet ovat rajattomat
minä voin tehdä mitä vain. minä voin maalata mintunvihreitä asioita.
minä voin tanssia yöt läpeensä. minä voin tehdä teatteriasioita ja ihan vaikka oman esityksen.
minä voin lähteä vaikka espanjaan opiskelemaan tai leikkimään.
minä itse. koska minä haluan.
teistä voi tuntua hieman hölmöltä se, että minä täällä juhlin minuuden riemuvoittoa
mutku. on se ollu nii vaikeeta. olla irti oikeasti. riippumaton.
onko tämä jokin aikuistumisriitti? vai ainoastaan tulo ihmiseksi?

ajattelin kerran tässä leikkimistä, tuota ihanaa lapsuuden arjen askaretta
yhtä ylitse muiden (jota en itse kuitenkaan tehnyt, minä vain kuvittelin tekeväni ja kirjoitin siitä. äiti on kertonut. minä en muista.)
minusta kaikkien tulisi leikkiä. koko ajan! väreillä ja muodoilla, askarrella! (voi, kyllä)
poneilla ja vaikkapa kotia. leikkiä ihan vapaasti! niin että televisio olisi turha
eikä kenenkään sydän särkyisi.
liikkua antaumuksella ja juuri siihen suuntaan minne on hyvä
leikiten
hitto, kuulostan ihan kuntoplussalta tai menaisilta. JES

ajattelin myös erästä kohtausta rakentaessani
liikkeen merkitystä
kuinka suuri se on, itsensä ilmaiseminen liikkuen aivan arkisessa elämässä
ryhti, ulottuvuus ja tempo -- liike kertoo ihmisestä ihan tavattomasti
(ja montako vuotta piti taas elää huomatakseen se)
ja nyt en voi olla vakoilematta jokaista liikahdusta, jokaista kohautusta ja lysähtämistä
analysoimatta, tarkastelematta
(saati huomioimatta sitä, että kuinka tylsiä liikkumattomat ovat)

missioni tälle sateiselle loppukuulle on:
tarkkailisit myös itseäsi, luupää. (ei aina tarvitse selittää kaikkea, mikä tulee mieleen, hölmö)
keskittyisit olemaan läsnä hetkessä
etkä aina uisi siinä mintunvihreässä lähteessä kalastelemassa haaviisi
kullankeltaisia ja katkeranpunaisia miljoonakaloja
(niitä joita pappa vei katsomaan näsinneulan akvaarioihin)

kaloja haaveihin
haaveillen kalasta
haaveissa kalaa
kalastan haaveita