karjalan emäntiä

sunnuntaiaamu on paras aloittaa järveltä
vesi on raikasta ja aaltojen ääni tuntuu maailman ainoalta ääneltä.
seuraavat tunnit kului riisipuurossa ja ruistaikinassa
groovaillen ja rypistellen
tuloksena ihan oikeita piirakoita!

taulu sai satoja värejä
ennen niitä oli korkeintaan kolme
piti vain uskaltaa roiskia miten sattuu
ja sotkea pastelliliitua akryyliin.
uskaltaa sotkea!
(essi sen oikeastaan sanoi)

erään kerran
kukaan ei arvostellut
laudaturien jälkeen ei enää ikinä
ja sitten sotken
ja urakalla sotkenkin

nyt vien kirjeen erään talonomistajan postilaatikkoon
ja toivon saavani kodin sinisen talon kellarista.

ps. omatunto soimaa, kun syke on ollut kolme päivää poissa ajatuksista.

loma on lomaa, mutta tämä loma on julma.