pysyäkseni hengissä psykologian kokeeseen asti,
sen jälkeen olen valmis kuolemaan (väli)
tiedän jo valmiiksi, etten mene töihin tienaamaan lisää
ja illalla teatterilla luultavasti vain uneksin
että olisin ollut töissä
ja saanut rahaa moneen latteen.
Tänään
vasta syötyäni litrakaupalla rahkaa ja seurattuani sekunnin viereisen huoneen saippuakuplia
voin todeta että elämäni on mahdottoman mitätöntä ja merkityksetöntä.
Olen kuitenkin olemassa,
yhtä paljon olemassa kuin tuokin ihminen, joka tanssii yökkärihousut päässä aikakonetta
prinsessavuoteen äärellä.
Ei minulla tänään ole muuta sanottavaa kuin se, että
vasta kun on rehellisesti mitätön ja merkityksetön
voi antaa elämän valua sateen lailla ruumiin läpi
(luottaa siihen, että maa kyllä kantaa, ihmisen ei tarvitse)
tulla ihmiseksi ja lähteä tiistaitansseihin
kuokkavieraana.
1 kommentti:
Minun koin suuren epifaanisen hetkeni viime viikolla kun pyöräilin kauppaan hakemaan olutta ja kaikenlaista paskaa, jota syö koska se ei vie nälkää pois. Tajusin, että huomenna on todennäköisesti samanlainen päivä kuin tänäänkin. Että niin on ollut jo pitkään.
Masentavaa -ja helpottavaa. Ei enää itsepetosta. Kuvitelma uusista aloituksista, uusista erilaisista huomisista vain pitää kaiken ennallaan. Että juuri nyt olen juuri niin merkityksellinen kuin koskaan olen.
Lähetä kommentti