Kiireen vilkkaa

Siunattu syksy!

Kiire tappaa kyvyn ajatella luovasti
tai oikeammin yhtään mitään sitäkään vähää mitä ennen tätä.
Höpö höpö, pullaa aamupalaksi ja koulunpenkille
tekemään päätöksiä!

Elämä on yhtä päätösten varassa keikkumista.
On tiedettävä haluaako filosofiksi vai psykologiksi,
kirjailijaksi vai näyttelijäksi (vai ehkä ydinfyysikoksi?)
Pitää tietää, minkä värisen maton haluaa
ja mitä sarjaa astioita.
Asunto keskustasta vai Multisillan metsästä?
Jos sittenkin lähtisi pohjoiseen? (siellä olis halpaa ja puroja)

Päivän kysymys: Miksi kaikki ei voisi olla i han sa ma?
Helpottaisi kummasti jos tietäisi varmasti,
ettei kuitenkaan pysty vaikuttamaan asiaan.
Elämä vain tulisi ja olisi ja menisi,
silloin ei tarvitsisi aina harmitella ja jossitella
(turhuuksia!)

(Ainakin nuoren naisen) Mieli sitä paitsi muuttuu niin tiuhaan
että kohta on Matti kukkarolla
- ja juo viimeisetkin.
Varsinkin kun kaupoissa myydään huijarihousuja,
niitä, jotka venyy ensimmäisen käytön jälkeen niin muodottoman suuriksi
että nätti tyttö muuttuu rekkalesbohirviöksi
eikä takuulla löydä ikinä kunnon miestä (eikä siis perheautoa eikä motskaria eikä omakotitaloa) !

Kunnon miehet kun ovat yhtä harvassa kuin varmat päätökset
ja hyvät housukaupat!
(Ja jahka satut löytämään miehen joka silittää paitansa
on hänellä takuulla fetissi joko äitinsä alusvaatteisiin
tai sitten hän tahtoo kertoa sinulle Totuudesta.)

Kyllä se nyt kaikkien pitäisi tietää että

"Ei elämässä oo mitään apsoluuttisia totuuksia
riittää ku osaa taivuttaa verbit."
Sirkka-Liisa DuPont