Kun on oikein kauan hiljaa ja paikoillaan (minun tapauksessani yhden päivän sairaslomalla) tulee pyöriteltyä liian monta miljoonaa asiaa mielen sisällä.
On teepannuja! Polkupyöriä! Hiusvärejä! Talvitakkeja! Kenkiä! Kaninhäkkejä! Lankoja! Joululahjapaperia! (MUISTA patterit ja se kirjastomaksu!!) Kun viimein on kunnossa ja lähdössä ulos, ovi on täynnä post it -lappuja.
OSTA OSTA OSTA
Kaupunki, mainokset, näyteikkunat.
NE Manolo-ihmiset kauniissa villakankaisissa alkusyksytakeissaan
käärin maripallopaidan hiat, olen valmiina taistoon!
vai miten se meni?
Koskikeskus. Katselen kauniita asetelmia ja ikkunoihin hiipiviä syksyn värejä,
puristan kassiani tiukemmin
ja aion pysyä järjissäni.
vai miten se meni?
Vapaa valinta. Lankaa! Vain yksi kerä.
Vai sittenkin gina tricot? SYLI TÄYTEEN ja sovittamaan.
Meni noin kaksi vaatekappaletta tajutakseni, mihin ollaan luisumassa,
pakokauhun vallassa
jätin sen kaiken sinne ja juoksin pois
...suoraan herra jc:n syleilyyn.
Muutamat farkut kainaloon ja koppiin!
En ehtinyt riisua kenkiä kun jo juoksin kassan kautta ulos
(kahdet alepikkarit! pakko saada!)
Seppälä. Lastenosasto. Ruskea takki, jossa on vaaleanpunaisia ja -sinisiä pilkkuja!
Somat napit! Ajattele, kun tulee syksy ja vedän tämän hupun päähän ja hymyilen kauniisti ja työnnän kädet syvälle taskuun
näytän niin söpöltä ja kolmevuotiaalta.
Minä ostan tämän!
Kiireellä junaan. Kriisipuhelu ystävälle: hyväksyntä tuli. Ihan hyvä ostaa takki. Jotain uutta! Nauratti koko tragedia
kunnes
Junassa! Kädet täristen puristaa sitä pussia ja sitä kassia ja sitä reppua
ja sitä kaikkea omaisuutta
alkaa virkata siitä langasta
ja silmäkulmassa hiertää se seppälän pussi
ei, liian myöhäistä, sitä EI VOI PALAUTTAA
ennen kuin maanantaina.
Kärsi, kurja.
Mikä siinä kaupungin humussa sekoittaa pään?
Mikä saa ryntäilemään ympäriinsä niiden värien perässä?
Näkeehän ne ihan yhtä hyvin siellä kaupan henkarissa, kuin kotihenkarissakin.
Omistaminen ja ostaminen toimivat kuin pakokeinoina: pois omasta, tylsästä ja harmaasta elämästä. Vaatekaappi täyteen ahdistavia värejä ja elementtejä,
trendiä ja menetettyjä lapinvaelluksia..
eikä mikään näytä omalta. (Koska mikään siellä ei ole omaa.)
Joku muu valitsee ne meidän puolestamme.
Joku muu päättää, mikä väri meitä tänä syksynä rauhoittaa
mikä antaa uutta elinvoimaa
mikä väri puhaltaa muutoksen tuulet
mikä väri tänä syksynä ahdistaa meidät nurkkaan
Jokaisen tulisi ottaa mallia Nuuskamuikkusesta! Hän kun jätti ne komeat punaiset housut ostamatta, sillä niissä ei ollut hänen muotoaan.
Miksi me ostamme vääränmuotoisia?
Joka päivä uusia ja uuden tuulen värisiä ties mitä elementtejä
ja kuka saatana tämän on keksinyt?
TUOKAA TÄNNE SE
vastaamaan teoistaan
vastaamaan teoistaan
ja viemään tämä takki minulta pois
tämä takki, jota en ikimaailmassa tahdo pukea päälleni.
hups ja ainiin:
terveisiä papan luota!
Täällä on varelmat kypsiä ja karviaismarjat.
Pappa on surullinen, kun koirapaholainen meni ja potkaisi tyhjää eilen
mummu puhuu niveltulehduksistaan
ja Arisetä näyttää päivä päivältä enemmän isältään
ja Arisetä näyttää päivä päivältä enemmän isältään
(pienillä serkkutytöillä on päällään samanlaiset pallopaidat kuin minulla. Sattumalta!)
Sitä takkiasiaa lukuunottamatta
olen iloinen ja sinapinkeltainen!
3 kommenttia:
perkeleen serkk <: ton piti olla sitä lakritsikastiketta koska se on pahaa ja likaa suupielet ja sit saa nauraa itsensä melkein puolikuoliaaksi(muttei ihan)kun katselee mun pyllistelykuvia.
voisin itse kuolla nauruun mut taidan mennä vaan nukkumaan tähän olohuoneen lattialle kos selma kusi sänkyyn.
ja olen viel vähän humalas.
ja ihan törkeesti tulin hissillä toiseen kerrokseen <:
on viel pakko lisätä siihen kun se nuuskis ei ostanu niit housui ja se nipsu oksensi sen limsan <: "tuli vähän paha olo" ja ne joutu viel maksaa sen :> hiiii (näit riittää. mm. muistat varmaan sen piisamirottajutun, mut ens kerralla sitten...)
hah, mitä ankaraa ajatustyötä (jos saanen kysyä?)
sinä häiritset minun vapautumista alkoholimyrkyistä ja -unista (mihin ne vilttitossu ja sen kamu katos?)
Lähetä kommentti