Tänä päivänä ei löydy asiaa, jolle saisi nauraa.
Teennäistä paskaa on jauhettava, jottei loukkaisi kenenkään uskonnollista vakaumusta
tai ihmisoikeuksia. On oltava sovinnainen ja kumarreltava jokaiseen suuntaan, pyllistämättä silti kenellekään.
Mahdoton tehtävä - sen voitte varmistaa TYK:n oppilailta, jotka tänäkin vuonna ovat saaneet palvoa abeja (tämäkin toki kiellettiin, sillä se loukkaa nimenomaan sitä vakaumusta)
Sensuuri iskee kouluihin, työpaikoille, mediaan ja koteihin vahvempana kuin ikinä, ennustan.
Ajan henki on kuulemani mukaan se, että nykypäivän nuoret reagoivat niin herkästi,
että kirosanoja ei voi käyttää ja seksistinen huumori on turhan rajua.
Pienet viattomat joutuvat psykoosiin, joten mustista asioista on tehtävä tabu.
Näin, hienosti, pyyhkimällä huumorin maailmasta
pelastamme sen!
Vaietaan ja hyssytellään synkkyyksistä, niin tuolit saavat rauhassa lennellä lähiöissä jatkossakin!
(kunhan yhteiskoulun lukio ei vietä orjapäiviä...)
Henkilökohtaisesti voin ilmoittaa tahtovani pois tästä likaisten lähiöiden,
petettyjen odotusten viinanhuuruseista maailmasta.
Pois rahisevasta hengityksestä,
pois pienten, hylättyjen sielujen autiomaasta.
Sinne, missä hymy kohtaa hymyn.
Puhtaalla keittiönpöydällä höyryää kahvi sekä pehmeä kerma.
Lapset leikiten riemuitsevat silkkaa elämiseniloa!
Sinne, missä tanssitaan aamuun asti,
ja kun väsytään, asetutaan rakkaan viereen nukkumaan
eikä heitellä ketään esineillä.
Sinne missä sanotaan kiitos ja anteeksi ja ystävä
ja nauretaan maailman julmuuksille.
Taas minä mangun. Vaikka kaikki on kivaa
ja saunaki lämmin!
Tällaisia me ihmiset olemme.
Tyytymättömiä ja niin ihanan täydellisiä.
Teretulemast jokanen suuri päättäjä
Sannin plokista löytyy vastaus jokaiseen ongelmaan!
(Kirjoittaja on juuri järjestänyt kaksipäiväisen orjuutusfestivaalin
minkäänlaisiin etiikansääntöihin katsomatta)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Sanokoon ihmiset ja vanhemmat mitä sanovat, mutta MINUN mielestäni nämäkin orjapäivät onnistuivat tavoitteissaan ja tykkiläiset ykköset on istutettu keskuuteemme. Iloinen hymy oli monen naamalla taas, kuten viime vuonna ja kuten sitä edellisenä ja sitä edellisenä. Aina on herkkiä yksilöitä, tänä vuonna näyttävästi herkkiä mutta helvetin kovaäänisiä yksilöitä, kun noin metakan saa aikaan. Ja pyllistelystä sen verran, että suuren joukon keskellä pyllistää aina jollekin, kun on kyse vakaumuksista.
ja me tanssittiin aamuseitsemään asti.
ja joku oli piirtänyt patakintaaseen silmät kuulakärkikynällä.
ja minä olin piilottanut hänen tyynynsä peiton alle niin että näytin siltä että olisin raskaana. sieltä tulee hanhimuurahainen (= muurahaiskarhu+hanhi)
ja punaviiniä oli keltaisella sohvalla. kuulemma minä. (jaa?)
ja nauroin niin liikaa, ettei naapurin suomenruotsalainen poika saanut varmaan nukutuksi koko yönä.
(fredrik!!1)
ja kyllä vaan.
aika menee.
minä jään.
Lähetä kommentti