kaksi soturia ja kesäkissa

eilen makasin kohdussani, verhon takana
aurinko helotti suoraan sairasvuoteeseen
hiki ja tuska ja pelkäsin
enkä muuta halunnut kuin tästä talosta pois!

yksi lääke ja viisi tuntia
ja kaikki oli ohi
(paitsi yskä jäi)

illalla kujakolli-siiderillä espanjalaisystäväin kanssa löysin
1. ensimmäisen asuntoehdokkaani
vanha puutalo-yksiö tahmelassa
jos vaikka löytäisin kodin
ja heräisin talviaamuihin pirun palellen
kun olen unohtanut sulkea pellit!

2. löytökissan
annettiin sille koti
vaikka pikkupojat olivat surullisia:
onhan se nyt jännittävää pitää omaa kissaa, salaa!
kissalla oli nälkä ja väsy.
onneksi se sai nyt hyvän sijaiskodin
ja tänään levitämme ilmoituksia siitä
jos joku sattuisi kaipaamaan

toisaalta toivon jo, ettei kukaan kaipaisi
että saisin puutaloni
ja veisin sen kissan kotiin
ja sen belgianpunkkarin
pienen jäniksen (joka kasvaa jättiläiseksi)
laittaisin sen valjaisiin
veisin metsään katsomaan kotiloita

ja se kamala mummeli sanoo
että ne ovat typeriä unelmia
ja että niistä pitää pudottaa typerät nuoret ihmiset
takaisin maan pinnalle
se mummeli yrittää kasvattaa minua hänenlaisekseen
kuivaksi kyrväksi
joka ei ole koskaan toteuttanut ainuttakaan unelmaansa
(sama hirviö yritti joskus sanoa,
että näytän naurettavalta kuljeskellessani ympäri pispalaa
kahvikuppi kourassa)

eikö nyt olisi aika jo lopettaa
ja rehdisti paljastaa totuus?!
1 rotu. ei se totuus voi olla niin paha
petturuutta, sanon minä

itseämme häveten kahlaamme
umpiureassa ja häviämme sieluamme
suvaitsemattomuudelle
petturuudelle!

minä haluan vain antaa sille kissalle kodin
ja saada sossun kiinni

kamalaa, että ihminen, joka on vastuussa m i n u n elämästäni
ja sen jokaisesta päätöksestä
on tavoitettavissa vain kello yhdestätoista kahteentoista
eikä silloinkaan
kun se ihana pyyhkii viinerinmurut suupielistään

ottaa kupin kahvia ja rennosti
siitä naisesta minä pidän!

ja sitten vielä

olen ajatellut, mitä kävisi, jos ryhtyisi täysin intuitiiviseksi.
sinisilmäiseksi ja rehelliseksi - absoluuttinen totuus minusta
tilanteessa kuin tilanteessa
sillä jos jotain, niin salailua ja valkoisia valheita minä vihaan.

jos kaikki lukisivat toisiaan kuin kirjaston kirjoja
..murustaisivat lukusuklaita toistensa sivuille
taittaisivat reunoja
alleviivailisivat lukunäytteitä
palauttaisivat armottomasti myöhässä.

"hullu", ne sanoisivat toisilleen käytävillä
pälyillen paheksuvasti.
eikä koskaan kukaan katuisi mitään. ei häpeäisi. hyväksyisi!

jos saisi valita. mutta joku muu tekee sen meidän puolesta
ja ahdistaa mokoma petturuus
ja illuusio.

huomenna menen mökille
syömään marjoja ja uimaan ja veneilemään!
eläköön angiina!