näytän olevan totaalisen tauolla.

1. päämääräsuuntautuneisuus on sikäli hyvä, että asioita tulee valmiiksi ja ihmiset saattavat pällistellä saannoksia. tuntuu tuo itsestäkin kivalta katsoa valmiiksi julistettua esitystä tai päätellä villasukkien kärjistä langanpätkät piiloon.

1 ½. mutta jos karsii ylimääräisen sekä lisäksi syömisen ja siivoamisen, ollaan siellä, mitä minusta kutsutaan elämäksi.

2. luopuminen on yliarvostettua. millä perusteella on hyvä luopua? 

3. miten kauan herkkyys säilyy hengissä mullan alla? saattaa tulla kiire, varsinkin kun kartta on taskussa nuhjuuntunut melko pahasti ja merkinnöistä on tullut huttua.. viisi jalkaa maata on melko paljon kilogrammoissa, enkä tiedä kauanko madot ovat jo saaneet mussuttaa raukkaa maaperäksi.

4. autanko muita elääkseni vai elänkö muita auttaakseni, ja onko tuolla juuri merkitystä?

-------------------------------------------------------------------------------------------------

kun viettää päivänsä vanhan pyörivän nojatuolin uumenissa selin ikkunaan, valo pakenee ja aika kääntyy illaksi huomaamatta. jos joku tulisi ovesta, minua ei näkyisi selkänojan takaa, olen uponnut osaksi vihreää samettia. kuin todisteeksi siitä että päivä on todella läpeensä eletty, jalat ovat jähmettyneet koukkuun toistensa lomitse. samantekevää mutta jos jotakin niin ihan hyvä, siinä on hyvä ja turvallista.

joulun alla paketoin sanomalehtiin kirjavia sukkia. kortteihin kirjoitan niiden nimiä, joita rakastan. vanhat uutiset, polttavat puheenaiheet heräävät henkiin, mutta sanat ovat menettäneet merkityksensä. suorat tekstirivit ovat kuitenkin kylliksi kauniita suojelemaan yllätyksiä. väliaikainen on tämäkin elo ja ilo; kotvasen vain ehtivät kääröt paistatella koristellun kuusen tuikkeessa kun ne jo revitään auki ja keskitytään ihastelemaan sisältöä. lahjat ovat kuin ihmisiä, tai ihmiset ovat kuin lahjoja.

jouluna pimeä tulee liian myöhään, ja kestää liian vähän aikaa, mikä on tietty mielipideasia.

villasukista jää aina sellainen olo, etten antanut tarpeeksi. että sukkien lisäksi olisi voinut tehdä toffeekarkkeja eikä sekään olisi riittänyt, vaikka kuinka olisi koristellut, kun ne olisivat kuitenkin jääneet kiinni toisiinsa tai hampaisiin. kovaluinen tonttujäärä sanomalehtikasoissa remeltäessään toivoo ainoastaan niiden turjakkeiden, joiden vuoksi vaiva on nähty, ymmärtävän sukkaparin merkityksen. 

oleminen saattaa olla vähän kivempaa jos jalat eivät palele.