Sitä kun kerran jättää kirjoittamatta, on helppo jättää uudestaan ja sitä seuraavana päivänä.
Kun kaikki on oikein ja hyvin, on vaikea kirjoittaa siitä nokkelasti - pyrin varsin usein kuorruttamaan kokemukseni satiirimarengilla ja kiertämään karvaita kiivejä kruunuiksi. Näin ollen on jäänyt kertomatta moni seikkailu;
Turku, Kajaani ja Tuiskula. Jazzin pyörteitä paviljongissa, makkarankääntelyä lapsuuden maisemissa, ensi-iltoja ja esityksiä ja minusta löytyi muusikonpentu, vielä untuvikko, mutta hyvää vauhtia kuoriutumassa on se. Hulvattomia hetkiä kerrassaan ja hulvattomia kohtaamisia. Tiesittekö, että Turussa on anniskelu, jossa bingotaan joka tiistai? Siellä taideakatemian värikäs väki kisailee kumiankoista ja juomakupongeista ja hurlumhei! Nyt tiedätte.
Tänään leivoin sämpylöitä ja hiekkakakkuja (resepti sanoi että suklaapisarapipari tulee siitä, mutta hiekkakakulta se hampaissa tuntuu.)
Tiesittekö 2. että pajunköysi ei ole vain fraasia varten lausuttu sana, vaan että sillä voi sitoa oksat yhteen ja rakentaa oksista talon? Tai vihdan, vitsakseksi kutsuttu sitkosköysi kestää kietomista murtumatta ja on oikein oiva asia.
Talosta tuli piskuinen mutta talo kuitenkin.
Sain huuliharpun! Isältä. Jos joku pyytää sävelmää, olen pulassa. Mutta niin onnellinen! omistan sentään huuliharpun. Muikkusen Nuuskan kanssa istuskellaan sitten silloilla keväisin ja hengitellään kevätsävelmät ja herätetään koko laakson väki.
Lienette nähneet, että tästä ei seuraa mitään huonoa, lopetan tähän, täpisen vaaleassa kesäyössä ja kun näen tähdenlennon, muistan olentoa joka kertoi toivovansa joka kerta maailmasta vähän parempaa paikkaa (ja toivon ihmisille enemmän iloa, piirun verran.)
Kun kaikki on oikein ja hyvin, on vaikea kirjoittaa siitä nokkelasti - pyrin varsin usein kuorruttamaan kokemukseni satiirimarengilla ja kiertämään karvaita kiivejä kruunuiksi. Näin ollen on jäänyt kertomatta moni seikkailu;
Turku, Kajaani ja Tuiskula. Jazzin pyörteitä paviljongissa, makkarankääntelyä lapsuuden maisemissa, ensi-iltoja ja esityksiä ja minusta löytyi muusikonpentu, vielä untuvikko, mutta hyvää vauhtia kuoriutumassa on se. Hulvattomia hetkiä kerrassaan ja hulvattomia kohtaamisia. Tiesittekö, että Turussa on anniskelu, jossa bingotaan joka tiistai? Siellä taideakatemian värikäs väki kisailee kumiankoista ja juomakupongeista ja hurlumhei! Nyt tiedätte.
Tänään leivoin sämpylöitä ja hiekkakakkuja (resepti sanoi että suklaapisarapipari tulee siitä, mutta hiekkakakulta se hampaissa tuntuu.)
Tiesittekö 2. että pajunköysi ei ole vain fraasia varten lausuttu sana, vaan että sillä voi sitoa oksat yhteen ja rakentaa oksista talon? Tai vihdan, vitsakseksi kutsuttu sitkosköysi kestää kietomista murtumatta ja on oikein oiva asia.
Talosta tuli piskuinen mutta talo kuitenkin.
Sain huuliharpun! Isältä. Jos joku pyytää sävelmää, olen pulassa. Mutta niin onnellinen! omistan sentään huuliharpun. Muikkusen Nuuskan kanssa istuskellaan sitten silloilla keväisin ja hengitellään kevätsävelmät ja herätetään koko laakson väki.
Lienette nähneet, että tästä ei seuraa mitään huonoa, lopetan tähän, täpisen vaaleassa kesäyössä ja kun näen tähdenlennon, muistan olentoa joka kertoi toivovansa joka kerta maailmasta vähän parempaa paikkaa (ja toivon ihmisille enemmän iloa, piirun verran.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti