kun laiskottaa

raha on se mikä täällä puhuu
suullani
ja syö tiimarin. koko rahan edestä.

värejä ja liimoja ja hileitä
jotka kaatuu pitkin mattoa eikä lähde
paitsi sukanpohjissa

muutan sinut väreiksi ja hileeksi
liimalakkaan purnukan kylkeen
laitan vahingon kiertämään
kunhan joulu tulee.
tulisi ja veisi loputkin rahat.

minne sinut siis laittaisin
ilman rahaa jäisit pään sisään asumaan

näkisin sinut siellä katsomossa
uudestaan uudestaan uudestaan
itkisin ja lähtisin
ja jäisit katsomaan uudestaan uudestaan uudestaan

mutta kun on rahaa ku roskaa kudon sinut villasukkaan
sekoitan sinut turkoosiksi ja läiskin pieniin laatikoihin kukkakoristeita
ja kaik on nii kaunist et häikii

ja nyt ku on alotettu niin
siellä alhaalla
laskemassa lapsia parrasvalojen loisteessa
sinut minä kuivatan uunissa pronssisen oranssiksi
ja upotan kiehuvaan aineeseen
hämmennän miedolla lämmöllä

jätän nenänpieleen viirun väriä muistoksi

haluan niin kirjastoon.