festaripäivä

kuuma ja kaunista. odotus maistuu hiilihapoille, tuoksuu suojakertoimille ja kutittaa jalkoja.

eilisaamu kului pystytellessä telttaa ja festarimajan ohjeistuksia. pelkäsin jo, että turhaan: kun festarikansa ei antanut kuulua itsestään, olin varma, että krapula on voittanut ja he jättävät tulematta. EI, toisin kävi. saapuminen tapahtui eikä mikään jäänyt väliin.

viini, kuumuus ja hyvä seura. päivä kului kuin siivillä.

jälkeenpäin voin vain ihastella muutamien ihmisten avoimuutta ja aitoutta, yrittää muistella niitä pieniä suuria keskusteluja (taisimme löytää jotain, todella)

pyörittää ympäri, ympäri, ympäri ja juosta nurmikolla

tarttua impulssiin ja toteuttaa se

vieressäni istuneen impulssi oli vahva. hän heittäytyi maahan makaamaan, kurkisti mattotelineen jalan putkeen ja huhuili sinne (jos siellä olisi ollut joku, vaikka siili.) sanoin, että se oli hyvä teko.

illalla oli haikea halata ne,

jotka halusivat omiin koteihinsa festarimajan sijaan.          

(ihme, eivät tiedä, mistä ovat jääneet paitsi HA)

aamu. tyhjä aamu.  miksei kaikki voi jatkua vielä lopun jälkeen, miksi on noustava ja lähdettävä? oliko heistä kukaan oikeasti olemassa? 

aamu, ja etsin vastausta kysymykseen jota minulla ei ole.

tuhoontuomittua? ei suinkaan.

 jos keksitte sen,

minut löytää täältä.

<-