Jospa joku päivä keittäisi suuren padallisen kiitollisuussoppaa ja menisi keskustorille jakamaan sitä. Ihmiset hytisisivät pilkkihaalareissaan ja lusikoisivat. Kiitollisuus imeytyisi osaksi elimistöä eikä kenenkään tarvitsisi enää yrittää muistaa olla kiitollinen. Olisivat sitä jokaisessa hetkessä luonnostaan sen suuremmin touhuamatta tai elämöimättä ilman että kukaan tekisi siitä sen suurempaa numeroa. Vois tulla hyvä mieli ihmisille.
lauantai 9. tammikuuta 2010
kiitollinen kala keitossa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
njäh, en ole käynyt täällä yhteen ihmiselämään. pare ol et snää käys sit lukemas tän vastauksen. (kirje on aina varmin, se on täytekakku, mutta muukin yhteys sattuu joskus onnistumaan kulkemaan maan maan maan)
mitä onpi sattunu? no ehkä kerrot sitten. pist viestittäen, soittaen, savumerkein. kyl varmaan nähtäis, olis hyvä ja oikein ja halu ja iso paha kamala ikävä.
meil tääl kaikkee säätöö. on treenii ja taistelua siitä kuka jaksaa mennä töihin ja kuinka kauan saa ottaa sairaslomaa ja onko pakko jos ei halua. mutta kai se sitten on.
mutta nähhään. ja tilkkulaukkutilaus vastaanotettu ja laukku koekäytetty ja täytyy sanoa, et on vähän kiva.
SYRÄN!!!!!
aaaaa
Lähetä kommentti