Kirottu olkoon kevätflunssan aika. Lojuu ahdistuneena pölyisessä huoneessa palelemassa, heittelee räkäliinoja pitkin mäkeä ja toivoo, ettei kukaan tahdo tavata. Mieli on kuitenkin virkeä ja surffaa verkkokauppa-aalloilla intensiivisesti etsimässä maatuskoja ja tuhlaamassa rahoja, joita valitettavasti ei ole.
Jospa huomenna viimein aloittaisin sen kauan kaavaillun tilkkupeiton rakentamisen; silläkin uhalla, että siitä tulee varsin kirjava sekamelska tunteita, tuoksua ja turhautuneisuutta. Nurkassa on suuri bambukori ääriään myöten täynnä kerääntyneitä lankakeriä ja erääntyneitä lupauksia.
Kevät taitaa viedä voinnin lisäksi keskittymiskyvyn. Silmien takaa kutiaa niin, että niitä ei voi pitää kiinni, vielä vähemmän auki. Tähän sekavaan lauseeseen päätän reportaasini, ja myönnän, etten todellisuudessa saa edes haettua kokakolalasia mieletöntä mielihalua tyydyttämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti